600-luvun alussa Muhammed yritti saada aikaan uskonnollista kääntymystä pakanallisten arabien keskuudessa. Hän julisti sanomaa yhdestä jumalasta ja tuomitsi arabien epäjumalten palvomisen, joka oli keskittynyt kuun palvontaan ja pyhiinvaelluksiin Kabaan, Mekkaan, tähän kaupunkiin, jonka koko talous rakentui epäjumalteollisuuden ympärille.
Muhammed tahtoi että häntä pidettäisiin Jumalan profeettana ja seurattaisiin, mutta hänet hylättiin ja vainottiin. Lopuksi Muhammed joutui pienine seuraajajoukkoineen pakenemaan Medinaan. Siellä hän päätti käyttää toista tietä. Häntä ei enää hylättäisi eikä vainottaisi.
Jotta hän varmistaisi kannattajiensa uskollisuuden, hän kehitti ja ylläpiti lakeja jotka koskivat jumalanpilkkaa, kritiikkiä, käännytystä ja muuta vapauteen kuuluvaa. Nämä lait mahdollistivat sen, että hän pystyi murskaamaan opposition, estää perusteellista tarkastusta ja ylläpitää yksinvaltaa kieltämällä sekä seuraajiltaan että alamaisiltaan vapauden. Koska Muhammed julisti lakien tulevan Allahilta, hän varmisti (muslimien sydämissä) näiden lakien jumalallista, ikuista ja universaalista auktoriteettia sekä sen että lait ovat erottamaton osa islaminuskoa.
Tähän päivään asti islaminusko varmistaa muslimien uskollisuuden kuoleman uhalla. Tähän päivään asti islaminusko vaatii suojaa avoimuutta ja tarkastelua vastaan ja linnoittautuu sortavien uskontolakien muurien takana.
Tänä avoimuuden aikana tämä ei ole ainoastaan mahdotonta hyväksyä sekä kohtuutonta, vaan myös yhä enenevässä määrin mahdotonta käsitellä. Islaminusko ei pelkää taistelutannerta, se pelkää vain vapautta.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oiikeesti mua kiinnostaa sinun taustasi. Aikaisemmin kommentoin samaa tekstiä ja kyselin oletko itse entinen muslimi mahdollisesti nykyinen kristitty vai luinko rivien välit aivan väärin?
Onko sillä väliä?
Lähetä kommentti